Onnistumisten rakentaja ja kirjailija Vesa Ristikangas puhuu vlogissaan tiimin välisistä konflikteista ja ulkopuolisen valmentajan roolista tiimeissä olevien konfliktien ratkaisemisessa.
Tutustu toimivaan johtoryhmän kehittämisen työkaluun, joka perustuu kirjaan "Johtoryhmästä tähtijoukkue" (Ristikangas & Rinne, 2014).
Olen parinkymmenvuoden valmentajaurani aikana kohdannut tuhansia esimiehiä, kokeneempia ja vasta tehtävässään aloittaneita. Kokemukset onnistumisesta vaihtelevat.
Martti on kokenut johtaja ja esimies. Hän on arvostettu ammattilainen omassa organisaatiossaan. Asiakkailtaan hän saa jatkuvasti erinomaista palautetta ja tiiminkin kanssa yhteistyö toimii.
Lupaus on määritelmän mukaan sitoumuksen ilmaus. Kuulostaa järkevältä. Lupauksia tehdään ja tarjoillaan toisille odotus siitä, että lupauksen kohteena oleva asia tapahtuu.
Erilaiset johtoryhmän yhteistyötä hajottavat ilmiöt ja yksilölliset toimintatavat nakertavat tekemisen tehokkuutta. Johtoryhmässä on erilaisia ankeuttajia, kuten: Tuhahduksia ja silmien mulkoilua, erilaisia mielensäpahoittamisen osoittamista. Uudet ideat tyrmätään tai vaiennetaan kuoliaaksi...
Systeeminen fasilitointi voi tapahtua yksilöiden, tiimien ja koko työyhteisön tasolla. Kokonaisvaltaisessa otteessa systeeminen organisaatiofasilitaattori ei ole pelkkä ulkopuolinen prosessin ohjaaja. Koska fasilitaattori on aina osa vuorovaikutuskokonaisuutta, hän ei voi eristää itseään ohjattavasta porukasta.
Välillä näen johtoryhmissä mitä ihmeellisimpiä ilmiöitä. Pahimmillaan kokeneet keski-ikäiset ja maskuliiniset johtajat kilpailevat äänivallasta johtoryhmäpöydän äärellä. Sikariporras on organisaatiotiensä huipulla. Tuulinen paikka, josta kiinnipitämiseen tarvitaan voimakeinoja.
Tähtijoukkueeksi haluavan johtoryhmän jäsenet ovat sitoutuneet oman toimintansa kehittämiseen. Keskeisimmät opit ja oivallukset jaetaan kollegojen kesken, koska jokainen tietää, että kehittymismatka on yhteinen juttu.
Olen useasti miettinyt sitä, miksi niin monet johtoryhmät kipuilevat kokemuksellisen tehottomuuden kanssa. Strategiasta ja operatiivisesta johtamisesta puhutaan sujuvasti, mutta tyytyväisyyden aste ei ole toivottavaa.
Olen käynyt satojen esimiesten ja työyhteisön jäsenten kanssa keskustelua siitä, mitä valmentavalla toimintatavalla tarkoitetaan. Vastaukset jakaantuvat laidasta laitaan ja mitä erilaisimpia tulkintoja tulee esille. Ei siis ihme, että välillä voi olla hankalaa toimia valmentavasti, kun ei edes ole luotu yhteistä ymmärrystä sille, mistä siinä on lopulta kyse.
Eräs esimies pohti haastavaa suhdettaan omaan esimieheen ja ihmetteli sitä, mitä hänessä oikein tapahtuu heidän vuorovaikutustilanteissaan. Hän tunnisti useita tilanteita, joissa hän oli aktivoinut keskustelua esimiehensä kanssa. Hetken päästä innostus oli laantunut ja hän huomasi olevansa hiljaa. Yhteys omaan esimieheen oli mennyt poikki.
Eräs kuuden ammattilaisen tiimi kuvasi yhteisessä keskustelussa omaa arkeaan. Toimintamalli oli muotoutunut vuosien saatossa. Jokaisella tiimin jäsenellä oli oma roolinsa ja tehtäväkenttänsä. Jokainen hoitaa itsenäisesti oman ruutunsa. Tiimipalaverit koettiin turhina, koska niihin liittyi niin paljon asioita, jotka eivät liittyneet omaan tehtäväkenttään.
Erään asiantuntijaorganisaation johtajan pohdinta tavoitteista ja niiden ohjausvoimasta on tuttua kuultavaa. Ymmärretään, että tavoitteita tarvitaan, mutta niissä oleva potentiaali jää hyödyntämättä. Sitoutumista yhteiseen on kuitenkin mahdollista lisätä.
”Ei minulla ole ajatuksia” oli yhden johtoryhmäläisen kommentti eräässä johtoryhmävalmennuksessa. Se pysäytti, koska juurikin johtoryhmässä, jos missä, mielipiteitä ja ajatuksia tyypillisesti piisaa – välillä liiaksikin. Vahvimmat ajatuksensa ääneen sanoneet voittavat.
Muutoksen johtaminen on muotisana, joka on ollut pitkään yleiskäytössä. Siksi järjestetään jatkuvasti erillisiä koulutuksia muutoksesta, jossa julistetaan erilaisten muutosmallien voimaa. Miksi muutosjohtamisesta puhutaan niin suureen ääneen?
Valtasyyhy on tyypillisesti yksittäisen johtoryhmän jäsenen tauti. Valtasyyhyyn sairastanut haluaa erityiskohtelua. Hän haluaa olla ensimmäinen ja vaatii usein jakamatonta huomiota, jopa häiriköimällä. Jos hän ei saa haluamaansa, hän närkästyy ja ärtyy ja raivostuu. Valtasyyhyisen käytös on hyvin mustavalkoista.
Epäaikuismainen käytös vaientaa yksilöiden ja tiimien toiminnan. Potentiaalia ei saada valjastettua yhteiseen käyttöön. Syntyy tyytymättömyyttä ja kyräilyä. Into yhdessä tekemisestä hiipuu, kun yksilöt sopeutuvat pesiytyvään vastuuttomuuteen. Aikuisuudesta ei ole tietoakaan. Missä ovat kasvattajat ja kasvua haluavat?
Johtoryhmävalmentajat Vesa Ristikangas ja Jarmo Manner pureutuvat tuoreessa videoblogissa johtoryhmiä vaivaavaan tautiin nimeltä JORYÄHKY. Ryhmä tukehtuu operatiivisten asioiden käsittelyyn. Aitataulut pettävät ja porukka turhautuu. Mitä tehdä?
Olin hiljattain tapaamassa potentiaalista asiakasta. Johtoryhmänä he pohtivat organisaationsa ilmiöitä. Ärtymys ja muutostoive kohdistuivat erityisesti toimistokuukkeleihin ja alati chättäileviiin asiantuntijoihin, jotka eivät tuntuneet olevansa sitoutuneita työhönsä. Esimiesporras katsoi vierestä, koska fiilishän on tärkein.
