Vastuuttomuus jäytää

Usein törmään esimiestyön ja johtamisen kehittäjänä siihen, kun porukalla ääneen ihmetellään sitä, miten paljon vastuuttomuutta ja ei-aikuista käytöstä työyhteisöissä ja tiimeissä on.

• Puhumattomuutta
• Selittelyjä
• Oman toiminnan oikeutuksen vahvistamista
• Ohittamista
• Selän kääntämistä
• Toisten selän takana pahan puhumista
• Halveksunnan osoittamista jne.

Lista on pitkä.
Kuinka helppo onkaan suunnata huomiota muihin ja nähdä toisissa ongelman lähde.
Epäaikuismainen käytös vaientaa yksilöiden ja tiimien toiminnan. Potentiaalia ei saada valjastettua yhteiseen käyttöön. Syntyy tyytymättömyyttä ja kyräilyä. Into yhdessä tekemisestä hiipuu, kun yksilöt sopeutuvat pesiytyvään vastuuttomuuteen. Aikuisuudesta ei ole tietoakaan. Missä ovat kasvattajat ja kasvua haluavat? Miltä työyhteisön arki näyttäisikään, jos siellä olisi todellisia aikuisia ja aikuisiksi kasvamisesta kiinnostuneita enemmän?

Aikuisuuden mittari

Suuri osa täysi-ikäisistä työyhteisön jäsenistä on muodollisesti aikuisia. He ovat ehkä kykeneviä huolehtimaan itsestään ja ehkä tekemään itsenäisiä päätöksiä. He ovat juridisesti vastuussa tekemisistään.
Todellisen aikuisuuden mittari ei kuitenkaan löydy muodollisista määreistä. Se ei myöskään korreloi ikään tai työvuosiin. Aikuisuuden ydin löytyy, kun arvioidaan tekemistä ja valintoja arjessa, jotka tuottavat vaikutuksia muille.
Vastuullinen aikuinen on kiinnostunut siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Syyttävä sormi ei osoita ensimmäisenä siihen, mitä toiset ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. Vastuullinen aikuinen kysyy ensiksi itseltään, miten oma toiminta on mahdollistanut sen, missä tilanteessa ollaan.

Palautetaidot välttämätön edellytys aikuisuuden vahvistumiselle

Työyhteisöön pesiytynyt vastuuttomuus on taltutettavissa. Tarvitaan rohkeutta ja ennen kaikkea keskinäisen palautekulttuurin vahvistumista. Ilman tiimiläisten yhteistä päätöstä vastuuttomuuden kitkemiseksi, kasvua ei tapahdu. Aikomus on hyvä, joskin sen rinnalle tarvitaan vielä tekoja. Kun tiimiläiset ottavat vastuun omasta toiminnastaan, sen ensimmäisiä merkkejä on yksilöiden lisääntynyt halu pyytää palautetta omasta toiminnastaan. Kun palautekanava alkaa virrata vuorovaikutuksen uomassa, tilaa tulee aikuisuuden kasvulle.
Palautteen pyytäminen johtaa vääjäämättä mahdollisuuteen ottaa vastuuta myös palautteen vastaanottamisessa. Erityisesti kriittinen palaute tarjoaa aikuisuuden kasvulle paljon mahdollisuuksia. Vastuuton palautteen vastaanottaminen näyttäytyy selittelynä ja erilaisina puolustautumisreaktioina. Vastuullisuus taasen kiinnostumisena palautteen antajan kokemuksesta. Palaute ei olekaan enää uhka, vaan mahdollisuus kasvaa kohti vastuullista aikuisuutta.
Aikuisuus on lopulta suhtautumistapa ja mielentila, joka suuntaa huomion oman toiminnan vaikutuksiin muissa. Ne, jotka pystyvät vaientamaan oman reaktiivisen tarpeensa puolustaa omaa toimintaansa, ovat kasvun tiellä. Usein riittää jo pelkästään se, että on hetken hiljaa ja toteaa: ”kerro lisää”. Huomio pysyy palautteen antajan kokemuksessa, eikä synny tarvetta lähteä selittelyjen syöveriin.
Jos olisit tänään 20% vastuullisempi kuin eilen, mitähän mahtaisit tehdä?
Kokeile ja kiinnitä huomiota siihen, mitä alkaa tapahtua!