Epäaikuismainen käytös vaientaa yksilöiden ja tiimien toiminnan. Potentiaalia ei saada valjastettua yhteiseen käyttöön. Syntyy tyytymättömyyttä ja kyräilyä. Into yhdessä tekemisestä hiipuu, kun yksilöt sopeutuvat pesiytyvään vastuuttomuuteen. Aikuisuudesta ei ole tietoakaan. Missä ovat kasvattajat ja kasvua haluavat?
Auloissa, hisseissä ja avokonttoreissa – todennäköisesti kaikkialla - on tähän aikaan vuodesta ihmisiä, jotka yrittävät välttää saamasta tartuntaa. Minulla on Sinulle hyviä uutisia! Tarjolla olisi tartuntaa, jota ei kannata pelätä, vaan joka jopa kannattaa itselleen hankkia.
Harrastan tarinateatteria. Siinä näyttelijät improvisoivat katsojien tunnelmia ja tarinoita. Oman kokemuksen näkeminen näyttämöllä rikastaa, ravitsee ja oivalluttaa. Tarinateatterissa näyttelijän tärkein ohje on yksinkertainen: Sano kyllä toisen impulsseille. Kun toinen ryhtyy koiraksi, minä suostun sen emännäksi. Tai kun hän ryhtyy emännäksi, minä menen piskiksi.
Mennessäni naimisiin yli kolmekymmentä vuotta sitten sanoin hääpäivänämme, että avioliitostamme tulee hyvä jos asiat tehdään, niin kuin minä sanon. Nuoruuden naiviudessani ajattelin oikeassa olemisen vahvistavan minulle, että olen ihmisenä arvostettu ja rakastettu.
Olin pidennetyn viikonlopun kehittämässä kansainvälistä coaching-käytäntöjä Roomassa eräässä seminaarissa. Samaan viikonloppuun osui sopivasti upea tapahtuma, Rooman maraton, johon myös itse osallistuin. Päätin nauttia juoksusta ja jättää voimia myös loppumetreille. Lopputulokseen olin kutakuinkin tyytyväinen.
