Pystyäkseen olemaan valmennettavana on oltava tai kehitettävä omia joukkuepelaajan ominaisuuksia ja kyvykkyyksiä. Olennaisin kyvykkyys valmennettavana olemiseen on oma asenne, jonka tärkein osa-alue on kyky olla nöyrä. Ilman nöyryyttä olet todennäköisesti liian ylimielinen ja oletat osaavasi jo kaiken riittävästi.
Ensikosketus kertoi kaiken. Johtoryhmän jäsenet sammuttivat jatkuvia tulipaloja, syyttivät enemmän tai vähemmän toisiaan niiden sytyttämisestä toimitusjohtajan väistellessä ilmiselviä ongelmia, jotka uhkasivat vaarantaa käsillä olevan suuremman luokan uudistuksen läpimenon.
Kävelin ympäri luentosalia ja opetin yksinkertaista stressinhallintaa. Nostin vesilasin ylös, jolloin yleisö odotti. Odotti, että kysyisin: ”Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi” -kysymyksen. Sen sijaan hymyilin ja kysyin: ”Miten painava tämä lasi on?”
Miksi työyhteisöissä yhteistyö tuntuu usein kivireen vetämiseltä? Mistä työyhteisön jäsenten yhteistyötä nakertava suhtautuminen kumpuaa? Mitä ilmiölle voi tehdä, vai ovatko myrkyttäjät vaan toivottomia tapauksia?
Jos joku nimittää itse itsensä guruksi, hymähdämme todennäköisesti epäilevästi. Meillähän on vallalla sellainen käsitys, että guru tietää kaiken. Entä jos se onkin päinvastoin? Minuun teki suuren vaikutuksen 17 vuotta sitten, kun George Harrison esitti eräässä TV-haastattelussa, että guru merkitsee sanskriitin kielessä pimeyden karkottajaa.
