Havahduin tämän kysymyksen äärelle erään johtoryhmän kanssa. Muutosmatkaa oli kuljettu jo jonkin aikaa, ja yksittäiset johtoryhmän jäsenet olivat kokeneet kaikki mahdolliset muutokseen liittyvät tunteet: innostuksen, ilon, onnistumisen, pettymyksen, hämmennyksen, harmistumisen, turhautumisen, pelon ja jopa vihan.
Eikö riitä, että työt tulevat tehdyksi ja vastineeksi siitä saa palkan? Olipa kerran kaksi asiakaspalvelutiimiä. Ensimmäisen tiimin henkilökunta oli passivoitunutta. Jostain syystä työ oli heille pakollinen paha, jonka avulla he turvasivat oman taloutensa.
Olipa kerran tiimi, jolla oli fiksu esimies. Hän oli oivaltanut omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Hän halusi rakentaa tiimiä niin, että hänen heikkoutensa paikkautuivat hyvin tiiminjäsenten vahvuuksilla.
Itseohjautuvuus on yksi tämän päivän muotitermi. Siihen liittyvää reflektointikykyä ja itsensä johtamista odotetaan erityisesti johtajilta, mutta enenemässä määrin myös asiantuntijoilta ja muilta osaajilta. Meitä opetetaan pienestä pitäen, jos jonkinlaisen arvioinnin avulla, arvioimaan toimintaamme.
Hyvinvoiva henkilöstö on yrityksen tai yhteisön tärkein voimavara. Varsinkin henkilöstön osaaminen, motivaatio ja vireystila vaikuttavat suoraan organisaation tuloksentekokykyyn. Työhyvinvoinnin myytinmurtajat –seminaarissa alustajat nostivat esiin monia hyviä asioita: etätyöpäiviä, arvostavaa organisaatiokulttuuria, tekemisen meininkiä, uudistumista...
Olipa kerran yritysjohtaja, joka halusi alaisilleen parasta mahdollista tukea mitä johtamisella voidaan antaa. Niinpä hän päätti rekrytoida TAITAVAN JOHTAJAN! Mietittyään miltä taitava johtaja näyttää, hän päätyi seuraavanlaiseen ilmoitukseen…
Kerron surullisesti päättyneen tarinan tiimistä, jonka pitkäaikainen esimies jäi eläkkeelle. Tiimin jäseniltä putosi pohja pois, kun ei ollut enää ketään kuka sanoisi mitä tehdään. Yksilöt kokivat jääneensä täysin heitteille. He eivät osanneet sanoa sitä missä ovat hyviä ja missä olisi kehitettävää.
