Olen käynyt satojen esimiesten ja työyhteisön jäsenten kanssa keskustelua siitä, mitä valmentavalla toimintatavalla tarkoitetaan. Vastaukset jakaantuvat laidasta laitaan ja mitä erilaisimpia tulkintoja tulee esille. Ei siis ihme, että välillä voi olla hankalaa toimia valmentavasti, kun ei edes ole luotu yhteistä ymmärrystä sille, mistä siinä on lopulta kyse.
Vain harva johtoryhmän jäsen on itse esimerkillinen valmentava esimies. Valmentava johtamisote ei näy vielä johtamisen arjessa. Tällaisen tuloksen sai BoMentis, kun se selvitti valmentavan johtamiskulttuurin tilaa Suomessa.
Varsinais-Suomen verotoimiston valmennustarve syntyi Verohallinnon valmentavaan johtamiseen liittyvästä strategisesta linjauksesta, joka on kirjattu seuraavasti: ”Johtamisemme perustuu johdon ja henkilöstön luottamukselliseen yhteistyöhön. Yhteistyö on tiivistä ja avointa. Johtamisemme on valmentavaa, se tukee työntekijää ja luo onnistumisen edellytyksiä.”
Yleensä johtajalle maksetaan siitä, että hän visioi, toteuttaa strategiaa ja saa aikaan taloudellisia tuloksia, ebittejä. Käytännössä johtaminen on kuitenkin hyvin paradoksaalista toimintaa: vaaditaan innovatiivisuutta ja tehokkuutta, selkärankaisuutta ja innostavuutta, paneutumista ja sosiaalisuutta.
Valmentava johtajuus kirjassaan Marjo-Riitta ja Vesa Ristikangas määrittelevät valmentavan johtajuuden olevan arvostavaa ja tavoitteellista yhteistoimintaa. Valmentava johtaja luo suotuisat olosuhteet kehittymiselle, jossa kriittisyydestä siirrytään...
Auloissa, hisseissä ja avokonttoreissa – todennäköisesti kaikkialla - on tähän aikaan vuodesta ihmisiä, jotka yrittävät välttää saamasta tartuntaa. Minulla on Sinulle hyviä uutisia! Tarjolla olisi tartuntaa, jota ei kannata pelätä, vaan joka jopa kannattaa itselleen hankkia.
Harvard Business Schoolissa on pohdittu tulevaisuuden johtajuutta. Siellä on päädytty määrittelemään, että menestyvillä johtajilla on asemaansa nähden riittävä vähimmäispätevyys ja sopiva persoonallisuuden rakenne. Mistä siis voisi olla kyse?
