Aloitellessani yhteistyötämme vuonna 2008 törmäsin heti kättelyssä valmentava johtajuus -käsitteeseen, jota en ollut kuullut koskaan ennen. Pikkuhiljaa opin, ettei valmentaminen ei olekaan pelkästään urheiluun liittyvä juttu vaan sitä voi tehdä monella tasolla; myös johtajana ja esimiehenä voi toimia valmentavasti.
Jos valmentava johtajuus kuuluu kaikille, niin sitähän voi soveltaa muuhunkin kuin johtamiseen. Tein taannoin omassa arjessani oivan havainnon asiasta. Lapseni kysyi eräänä päivänä apua läksytehtävään. Kuten yleensä, sen sijaan että olisin kertonut vastauksen suorilta käsin tai oman näkemykseni siitä – kysyin ”Mitä ajatuksia sinulle tulee mieleen kysymyksestä?”
Päätä jyhmii, ajatus seisoo, vireystaso on maassa. Kun ikkunasta katsoo ulos, näkymä ei houkuttele. Huolimatta siitä, että välillä lumi on kirkastanut ajattelua, nopeat säävaihtelut saavat mielen apeaksi. Tuntuuko tutulta? Kuinka helppoa onkaan jäädä ”toimistohiireksi” työpöydän ääreen ja uppoutua omiin tekemisiin. Tai näin oli kunnes päätimme repäistä koko perheen voimin ja ulkoilla kerrankin yhdessä.
