Suomi on minulle mahdollistanut niin paljon kaikkea hyvää, että tuskin pystyn koskaan osoittamaan kiitollisuuttani riittävästi. Olen saanut kasvaa turvallisessa, rakastavaisessa ja huolehtivassa yhteiskunnassa, jossa köyhimmistäkin pidetään huolta. Olen saanut maailmanluokan koulutuksen, jota ilman en olisi myöskään tässä missä olen nyt.
Opiskelin aiemmin Shanghaissa Fudanin yliopistossa, jossa sain kokea kiinalaista toimintakulttuuria. Ero kiinalaisen ja jenkkiyliopiston välillä on huima. Kun kiinassa me oppijat istuimme ja kuuntelimme, niin USA:ssa asiantuntijoiden ja oppijoiden välillä on paljon vuorovaikutusta.
Viime vuosina monet organisaatiot ovat aktivoituneet valmentavan ajattelu- ja toimintatavan kehittämisestä. Hyvä niin. Mistä valmentavassa otteessa on lopulta kyse? Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Miten keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, kun tekemistä riittää vaikka kuinka paljon? Mistä löytää motivaatiota asioiden tekemiseen ja niiden loppuun saattamiseen? Mistä siis löytää riittävästi sitkeyttä?
Kiinassa työelämä pyörii hyvin eri tavalla kuin Suomessa. Asioiden tärkeysjärjestys on todella erilainen. Liike-elämä perustuu toimivien yhteistyösuhteiden rakentamiseen ja niiden vaalimiseen.
