Tämä päivä piti olla tehokas myyntipäivä kollegani kanssa hyvällä sykkeellä. Näin olin suunnitellut. Lähdin pyöräilemään kollegani luo ensimmäistä kertaa luottaen pelkästään GoogleMapsin ääniohjaukseen. Noh, sitten elämä tuli väliin.
Anna Lönnroth ja Peter Peitsalo keskustelevat podcastissä oppimisesta organisaatioissa sekä analysoivat Ikujirō Nonakan ja Hirotaka Takeuchin kehittämää oppimisen SECI-mallia.
Asiantuntijatiimin asiakastyytyväisyys oli ollut pidemmän aikaa laskusuunnassa. Asiakkaat eivät saaneet mielestään tasalaatuista palvelua.
”Ei minun tarvitse tehdä yhteistyötä kenenkään kanssa” oli johtoryhmäläisen kommentti eräässä johtoryhmävalmennuksessa. Se pysäytti. Monessa johtoryhmässä on jäseniä, jotka ovat unohtaneet kaikkein tärkeimmän – yhteistyön merkityksen.
Usein arvostuksesta ja arvostavasta kohtelusta puhuttaessa kuulee sekavia määritelmiä. Tässä blogitekstissä tarjoan sinulle kolme määritelmää, mitä arvostava kohtelu oikeasti on.
Ystäväni on kävellyt 750 kilometriä pitkän pyhiinvaelluksen. Matka alkoi Roncesvallesista Ranskan ja Espanjan rajalta ja päättyi Espanjan Santiago de Compostelaan.
Kun tutustuin fasilitointi-kirjoihin, ajattelin: mikä tämän helpompaa! Ei tarvitse ”osata mitään”, kunhan jututtaa ihmisiä ja vie keskustelua eteenpäin. Ajatteluni perustui hyvinkin tiukasti istuvaan asiantuntijaroolini ajatteluun: asiantuntija tietää substanssista, kyseisestä asiasta, hyvin paljon.
Uuden alun edessä innostuminen on luontaista. Lähes yhtä varmaa on myös se, että innostuminen lopahtaa ja aikomukset jäävät sanahelinäksi. Siksi näin vuoden alussa media on pullollaan uuden vuoden lupauksia, mutta samalla pettymys jo kolkuttaakin oven takana.
Olin järjestämässä Suomen ensimmäistä kansainvälistä oppimistapahtumaa, Dare to Learniä. Tunnelma tilaisuudessa oli innostunut ja positiivinen, mutta myös intensiivinen ja hektinen – ainakin näin järjestäjän näkökulmasta. Yhtäkkiä huomasin yleisön joukossa Twitter-kontaktini, joka on vaikuttanut suuresti ajatteluuni johtajuudesta.
Työpaikat, työyhteisöt ovat enemmän ja enemmän virtuaalisia. Fyysinen läsnäolo ei ole enää välttämätöntä tiimityön tekemiseen, vaan vuorovaikutuksen tavat moninaistuvat kiihtyvää vauhtia. Virtuaalitiimihuoneita on jo käytössä yrityksissä ja oppilaitoksissa.
”Taasko sä oot käynyt jollain kurssilla?” Tätä äkäistä tokaisua monet esimiehet pelkäävät ja puhuvat siitä usein valmennuksissa. Johtajuudesta ja esimiehisyydestä on monta koulukuntaa ja johtajuus on nähnyt monta kehitysaaltoa ajan saatossa: autoritäärisestä johtajasta demokraattiseen johtajaan.
Annukka päättelee palaveria: Koska olisi seuraava sopiva aika... Ennen kuin hän ehtii lauseen loppuun Johanna huikkaa tietokoneruutunsa takaa: Kun mä katon kaikkien kalentereja, niin kahden viikon päästä torstaina aamulla...
Kevään korvalla useimmilla esimiehillä ja johdettavilla on jälleen edessään kehityskeskustelu, joka voi olla joko suuri turhautuminen tai valtava mahdollisuus. Miten muovata pakollisesta, valmiiksi käsikirjoitetusta näytelmästä aidosti energisoiva, kehittymistä ja yhteistyötä palveleva kohtaaminen? Vastaus tiivistyy kahteen sanaan: rakentamalla luottamusta.
