Mentoroi itsellesi tokenemistaitoa, resilienssiä

Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä äkillisten muutosten ja myrskyjen keskellä. Käsite on laajentunut traumaattisten kokemusten kohtaamisesta kattamaan työyhteisöissä tapahtuvia murroksia ja muutoksia. Näissä muutoksissa ihmisten toivon kokemus, minäkäsitys ja käsitys omista mahdollisuuksista joutuvat koville. Traumaattisesti koetut muutokset vaikuttavat ajatteluamme kaventavasti joutuessamme selviytymis- tai taistelutilaan. Muutokset voivat tuntua myös ruumiillisina oireina ja sairastuttaa myös kehollisesti. Tokenemistaidon kehittäminen on näin niin työhyvinvoinnin kuin työnimunkin keskeisiä elementtejä.

Resilienssin seitsemän piirrettä

Yhdessä lähestymistavassa tokenemistaidon nähdään koostuvan seitsemästä keskeisestä tekijästä. Palautumiskykyä tunnemyrskyistä lisäävät ihmisen sosiaaliset siteet ja verkostot sekä kyky tukeutua niihin. Taitoon vaikuttavat myös ajattelun kypsyys, monivivahteisuus ja joustavuus, kyky nähdä tapahtumia monissa valotuksissa, tietoisuus omista arvoista ja elämän merkittävistä asioista sekä tahto toimia johdonmukaisesti niiden mukaan. Taito nähdä mahdollisuuksia rajoitteiden sijaan sekä käsitys omasta selviytymis- ja oppimiskyvystä kasvattavat tokenemiskyvykkyyttä. Rohkeus kokeilla uusia toimintatapoja sinnikkäästä sekä jäsentää suunnitelmiaan täydentävät näitä taitoja.

Tokeneminen on tunnekokemusten työstämistä

Muutosten käsittely on aina tunnekokemustemme käsittelyä. Pelkät tiedolliset lähtökohdat eivät välttämättä auta yhtään todellisessa tokenemisessa. Pahimmillaan puhtaat tietopohjaiset lähestymistavat vain sairastuttavat ihmiset näennäisvahvuuteen sivuuttamalla heidän tunnekokemuksensa. Toistemme kokemuksellisuuden kohtaaminen ja tilan antaminen vaikeiden tilanteiden synnyttämien kaikkien tunteiden aitoon ilmaisuun on keskeisen tärkeää.
Tunneilmaisu ei tarkoita tunteista puhumista tai niissä vellomista. Se tarkoittaa kykyä nimetä tunteitaan, oppia hyväksymään niitä ja oppia keinoja säätelemään niitä. Kaikki tämä tapahtuu parhaiten turvallisen toisen ihmisen kanssa.

Mentorointi resilienssin vahvistajana

Kaikki mainitut resilienssiä lisäävät tekijät ovat mahdollisia mentoroinnin teemoja. Mentorointi on työyhteisöissä toimintatapa, joka voi mahdollistaa yksilön sisäisen turvallisuuden kasvattamisen luottamuksellisessa suhteessa. Tällöin mentori voi ohjata mentoroivan tutkimaan sisäisen maailmansa eri puolia sekä samalla jakaa omia kokemuksiaan selviytymisestä vaikeissa tilanteissa. Kun kaksi aikuista näin pohtii yhteisiä kokemuksiaan ja selviytymismallejaan, molemmat voivat oppia näistä paljon.

Taitava mentori voi omien kokemusten siivittämänä ja niiden antamien tarinoiden auttamana luoda uusia kokemuksellisia kehikoita muutostraumojen käsittelyyn ja niistä tokenemiseen. Paljon kokenut mentori on myös elävä esimerkki, että vaikeistakin tilanteista voi selvitä, olivatpa tilanteet sitten yt-neuvotteluita, toiminnan uudelleen suuntauksia tai pakotettuja työroolien vaihtoja. Inhimillinen kokemus toiselle kerrottuna on toimivinta yhteisen pohdinnan maaperää.

Sisäinen turvallisuus kasvaa ennen muuta ihmisten välisessä suhteessa saadessamme toisen ihmisen hyväksyntää ja ymmärrystä. Hyväksyvän ymmärryksen keskellä opimme reagoimaan tunteisiimme ja kokemuksiimme uusilla tavoilla.

Avunpyytäminen ja -antaminen ovat resilienssin toinen ydin

Resilienssiä kasvattavat tutkimusten mukaan eniten avunpyytäminen toisilta ihmisiltä yhteisölliset selviytymistavat. Työyhteisöissä monet tekijät estävät tätä usein. Parhaimmallaan mentorointi mahdollistaa mentoroivan suuntautumisen uudella tavalla yhteistoimintaan inhimillisissä verkostoissa. Samalla mentoroitavat oppivat sekä jakamaan apuaan että pyytämään apua eri teemoihin uusilla tavoilla. Tämä kasvattaa myös koko organisaation selviytymiskykyä ja yhteisöllisyyttä rakentamalla syvempiä tunnesiteitä eri henkilöiden välillä.

Uudeelleensuuntautuminen tukee tokenemista

Resilienssissä on keskeistä määritellä ja käsitteistää ikävät tapahtumat ja monimutkaiset ongelmat ja ikävät uusista näkökulmista ja laittaa niitä suhteisiinsa. Tukemalla ajattelun joustavuuden kasvua mentorointi vaikuttaa epäsuorasti myös liiketoimintamallien ja liiketoiminnallisen sekä strategisen ajattelun kehittymiseen. Hyvän resilienssin omaava ihmisen voi pohtia ja tutkia kaikkia asioita ja tietoja pelkäämättä niitä tai ajattelematta niitä uhkana omalle itselleen. Resilienssin kehittyminen vähentää koko organisaatioissa puolustautumisen ja syyttelyn tarvetta. Tämä kaikki kasvattaa niin yksilöiden kuin organisaationkin ketteryyttä monimutkaisissa muutoksissa ja vaikeissa tilanteissa.
Turvallisista psykologisista lähtökohdista toimivat ihmiset voivat kohdata paljon helpommin vaikeita ongelmia kuin turvattomat ja puolustuksellisesti asennoituvat, joilla on myös taipumus pitäytyä vanhoissa, toimimattomissa käyttäytymismalleissa. Mentorointi voi näin ratkaisevasti parantaa koko organisaation toimintakykyä vaikeissa tilanteissa.

Tarvitsemme valmentavaa mentorointia ja ihmisten kohtaamista

Vaikeissa tilanteissa selviytymisessä on kyse tunnereaktioistamme. Voimme turvallisesti pohtia niitä vain kokemuksellisesti luottamuksellisessa suhteessa. Luottamuksellinen suhde rakentuu tasavertaisen omien tarinoiden ja kokemusten jakamisen kautta.
Perinteinen mentorointi on myös vajavaista ihmisten kohtaamisen kohdalla. Se on usein kapean ammatillisen osaamisen ja kokemuksen siirtämistä sen sijaan, että keskiössä olisi ihmisten aito kohtaaminen ja yhdessä pohtiminen. Tarvitsemme siis uudenlaista, inhimillistä mentorointia, joka rakentuu yhdessä luomisen lähtökohdille ja inhimillisen kohtaamisen perustalle. Kirjassamme olemme kehitelleet tätä valmentavan mentoroinnin ajatusta. Olisiko Suomessakin on aika siirtyä syvemmälle inhimillisten kohtaamisten maailmaan myös työelämässä ja valmennustoiminnassa – ja ottaa valmentava mentorointi tuottavaan käyttöön.