Kun muutos jyllää, haasteet musertavat ja usko omaan pärjäämiseen sakkaa, tiimi voi pahimmillaan lamaantua avuttomuuteensa. Itseluottamusta ja aikaansaamista kasvatetaan vahvistamalla keskinäisiä suhteita, selkiyttämällä tavoitetta, tuomalla näkyviin huolet ja ilonaiheet sekä päättämällä seuraavista askelista.
Avuttomuuden möykky ahdistaa
Tulevaisuudentutkijoiden mukaan 90 % yksittäisen alan muutoksista kumpuaa muilta aloilta. Tiimissä tämä luo yllättäviä tilanteita ja haasteita, jotka parhaimmillaan haastavat positiivisesti ja tuovat energiaa. Kun kuormaa on liikaa, tiimi voi kuitenkin ajautua avuttomuuden kehään, jolloin voimat menevät jaksamiseen ja hengissä selviytymiseen. Avuttomuuden kokemukseen liittyy usein pelkoa ja kontrolloinnin tarvetta. Ajan mittaan se voi paisua möykyksi, josta on vaikea saada kiinni ja joka estää tavoitteellisen aikaansaamisen.
Hyväksyvä vuorovaikutus voimaannuttaa
Ensimmäinen askel möykyn purkamisessa on hyväksyvän ja tasaisesti jakaantuvan vuorovaikutuksen kasvattaminen. Se tarkoittaa, että kaikki voivat puhua kaikkien kanssa, kukaan ei vie liikaa tilaa eikä kukaan eristäydy radiohiljaisuuteen. Yksinkertaisilla työtavoilla pääsee pitkälle:
- Ohjaa ihmiset puhumaan pareittain ja/tai pienryhmissä, jotta he rohkaistuvat jakamaan erilaisia ajatuksia ja kokemuksia.
- Huolehdi siitä, että parit ja pienryhmät vaihtuvat, jotta vieraammatkin tutustuvat.
- Ohjeista tiimiläisiä ilmaisemaan arvostusta ja antamaan toisilleen myönteistä palautetta esim. parikeskustelun jälkeen.
- Vasta parien/pienryhmien keskustelujen jälkeen on tiimin yhteisen keskustelun vuoro.
Hyvä vuoropuhelu vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja tiimin kollektiivista itseluottamusta.
Tavoitesuunta kutsuu eteenpäin
Avuttomuuden tilassa yhteisillä ja omilla tavoitteilla on taipumus hämärtyä, etääntyä tai muuttua vaatimuksiksi. Avuksi voi ottaa hyvät kysymykset:
- Mitkä ovat yhteiset tavoitteemme? Mitkä ovat sinun tavoitteesi juuri nyt?
- Mikä tavoitteissa innostaa?
- Mikä niistä on tärkein? Entä seuraavaksi tärkein?
- Mistä voimme / voit luopua?
Selkeät, tärkeysjärjestykseen pistetyt tavoitteet ohjaavat näkemään olennaisen ja menemään sitä kohti.
Huolet ja ilonaiheet näkyviin
Avuttomuuden ja ahdistuksen tilassa ihminen samaistuu helposti tunteisiinsa – ja estää tehokkaasti itseään pääsemästä eteenpäin. Tarvitaan siis etäisyydenottoa ja sen ymmärtämistä, mihin asioihin epämiellyttävät ja miellyttävät tunteet liittyvät. Lisäksi on ymmärrettävä, mihin asioihin voidaan vaikuttaa, mihin ei. Tässä auttaa ääneen puhuminen yhdessä:
- Kirjatkaa fläpille toimintakykyänne vähentävät huolet tai energiasyöpöt sekä sitä vahvistavat ilonaiheettai energian tuojat.
- Keskustelkaa: Mihin näistä voit / voimme vaikuttaa?
- Valitkaa lopuksi 1–2 asiaa, joihin haluatte vaikuttaa.
Kun huolenaiheet tuodaan näkyviin, ne voi siirtää tai niille voi tehdä jotakin.
Seuraavat askeleet ankkuroivat hallintaan
Tulevaisuutta ei voi hallita, mutta siihen voi vaikuttaa tämän hetken teoilla. Seuraavista askelista päättäminen vahvistaa tiimiläisten hallinnan kokemusta ja aktiivista toimijuutta. Teoista puhuminen tekee niistä tosia. Niiden täytyy myös olla riittävän pieniä, jotta ne voidaan toteuttaa. Yksinkertainen kysymys on tehokas:
- Mitkä 1–2 käytännön tekoa aiot seuraavaksi tehdä? Milloin? Keiden kanssa?
Lisäksi tarvitaan rakenteita ja sopimuksia varmistamaan, että voimaannuttava vuorovaikutus ja keskinäinen tuki jatkuvat. Ne lähtevät perusasioista:
- Kenen kanssa sparraamisesta olisi hyötyä sinulle?
- Ottakaa kalenterit esiin ja sopikaa ensi viikolla tunnin tapaaminen tai puhelu. Käyttäkää puolet ajasta A:ta, puolet B:tä askarruttavan asian käsittelyyn. Kertokaa lopuksi toisillenne, mikä keskustelussa oli arvokkainta.
Jokainen askel vie kohti tulevaisuutta!